26.11.2013

Suojassa tuiskulta - Kantopaneeli



Vuosi sitten meille syntyi toinen lapsi ja tein ulkoilua ja yleensäkin elämää helpottavan kantopaneelin talvitakkiini. Tästä aikaansaannoksestani olen erityisen ylpeä! Se on toimiva, hyvän näköinen ja osoittautui hyvin käytännöliseksi. Kaavan piirsin itse ja käytinkin paljon aikaa suunniteluun ja mittailuun. Mitoitus onnistui todella hyvin ja itse asiassa vuoden ikäinenkin mahtuisi vielä takin alla matkustamaan. Olen saanut paneelista paljon kehuja, se näyttää kuulemma kaupasta ostetulta. Tämä on suuri kehu minulle, koska useimmiten ompelukseni eivät kestä tarkastelua liian läheltä - etenkään tikkausten kohdalla. Paneelin onni onkin, ettei siinä ole montaakaan näkyvää tikkausta...

Joka tapauksessa, kantopaneeli pelasti meidän viime talven! Ulkoilu oli helppoa, kun tiesin, että vauvalla on lämmin, käteni jäivät vapaiksi ja vauva nukkuikin hyvin, kun sai olla lähellä. Vauva kulki takin alla matkat ruokakauppaan ja neuvolaan, oli mukana leikkipuistossa esikoisen kanssa sekä ulkoillessa. Käytiinpä kävelemässäkin läheisen järven jäällä eräänä kauniina ja aurinkoisena maaliskuisena lauantaina - sinne ei vaunujen kanssa olisi päässyt.

Ainoa asia, jonka nyt muuttaisin, on se, että tekisin paneelin vähän ohuempaan talvitakkiin. Takki oli aivan liian lämmin, koska en voinut kuitenkaan ulkoilla vastasyntyneen kanssa alle -10 asteeseen. Takki oli tuskastuttavan kuuma jo -5 asteen pakkasella.



Paneelin leveys alhaalta 15 cm, ylhäältä levein kohta 34 cm, korkeus kaarrokkeen kohdalta keskeltä paneelia 85 cm ja sivulta vetoketjun kohdalta 80 cm. Sivujen korkeushan riippuu takin vetoketjun pituudesta. Jätin joka puolelle 1 cm:n saumavarat.

Paneelin yläreunan tein kaarevana ja ompelin siihen kujan kiristysnyöriä varten. Kaarroke toimii "huppuna", kun nyöriä kiristää. Kaarroke oli erinomainen tuulensuoja ja tarvittaessa kaarrokkeen sai taitettua alas, esim. sisällä tai kun vauva halusi katsella maisemia.





















Uloin kangas on jotain tekokuitua, valittu vain sen takia, että se näyttää samalta kuin takin kangas. Sen alta löytyy tuulen pitävä ja vettä hylkivä ulkoilukangas sekä tikkivuori. Sisävuorena on fleece, joka tuntuu pehmoiselta vauvan kasvoja vasten. Takkiin sopivan vetoketjun löysin netistä ja se olikin paneelin kallein yksittäinen hankinta. Toinen vaihtoehto olisi ollut vaihtaa takkiin vetoketju, mutta onneksi siihen ei tarvinnut ruveta. Nyöri ja nyörilukot löytyi äitin jemmasta. 

Vetoketjun ompelin kerrosten väliin enkä tehnyt päälitikkauksia. Ainoat näkyvät saumat löytyvät alareunasta, jota kautta käänsin työn lopuksi oikein päin, sekä yläreunan nyörikujasta.



-M-

20.11.2013

Kuka on syönyt minun puuroani? - Ruokalappu




Tein aikoinaan useammankin punamusta-kuvioisen ruokalapun esikoiselle, tässä kaksi "parhaiten säilynyttä". Ompelin alaosan ”kaukaloksi” ja se kerääkin todella hyvin rinnuksille tippuvat ruuat. Idean sain Srömsöstä, jossa tekivät samanlaisia ruokalappuja. Piirsin vain itse kaavat. Tällä kertaa meni ihan kuin Strömsössä!

Kaava:

Materiaalina kerniliina ja puuvillaista vinonauhaa.



Ompele kaukalo kiinni lappuosaan pitkällä tikillä, kaukalon oikea puoli lappuosan nurjaa puolta vasten.


Ompele vinonauha ensin ruokalapun kaula-aukkoon. Ompele sitten vinonauha ruokalapun ympäri ja jätä reilut 20 cm pitkät sitomisnauhat molempiin päihin. Ompele nauhojen reunaan tikki sekä siksak nauhojen päihin, etteivät ne purkaannu.




Käännä kaukalo etupuolelle ja ruokalappu on valmis käyttöön. Nopeaa ja helpoa.

-M-

13.11.2013

Onnistumisen ilo - Jakkaroiden uusi ilme

Tässä blogissa esittelen kättein jälkeni. Etsin toisten blogeista usein neuvoja omiin projekteihini tai kehitän ideoitani. Toivon, että täältä löytyy ideoita, vinkkejä ja inspiraatiota teille blogiani lukeville!

Ensimmäisenä esittelyssä vanhojen jakkaroiden tuunaus. Tai koristelu ennemminkin. Isomman jakkaran istuinosasta oli  lakkaus kulunut ja halusin piristää jakkaroita muutenkin.





















Käytin Novitan 7 veljestä -lankoja, isoon mustaa ja turkoosia ja lasten versioon mustaa ja raitalankaa, jota ei enää valitettavasti valmisteta. Spiraali-mallin löysin Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta, virkkasin vain neljän värin sijasta aina kahdella kutakin väriä.

Sovitin työtä istuinosaan ja kun työ alkoi olla istuisosan kokoinen, jatkoin mallin mukaan lisäyksiä, mutta virkkasin ensin puolipylväitä ja lopulta kiinteitä silmukoita. Näin sain virkattua mahdollisimman tarkasti istuinosan kokoisen tasaisen ympyrän. Kerrokset eivät siis menneet yhtään reunan yli missään kohdassa. Vähemmän pikkutarkka ihminen voi virkata pylväitä kunnes kappale on oikean kokoinen eikä välitä reunan yli menevistä kerroksen pätkistä.


Jatkoin ilman lisäyksiä ja virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita edellisen kerroksen silmukoiden takareunaan, kaksi kerros kiinteitä silmukoita normaalisti ja taas kerros ed. kerroksen silmukoiden takareunaan. Isommassa jakkarassa virkkasin lopun työn mustalla langalla, lasten jakkarassa jatkoit spiraalia vielä sivureunassa ja jatkoin mustalla työn loppuun.


Istuinosan alapuolelle tulevaan osioon virkkasin kiinteitä silmukoita pari kerrosta ja kavensin samalla joka krs:lla tasaisin välein 8 s:aa. Sitten virkkasin pylväitä jakkaran jalkojen väliin ja kavensi joka kerroksella joka 2. pylvään, kunnes jäljellä oli 1 pylväs. Virkkasin ketjusilmukoita ”hännäksi” ja katkaisin langan. Vastakkaiset ketjusilmukka”hännät” sidoin yhteen. Tämän alaosaan tulevan osion voi tietysti tehdä monella tavalla, tämä oli minun nopeasti-valmista -versioni.


Jakkarat saivat kunnian aloittaa blogi-urani. Kun sain nämä jakkarat aikoinaan valmiiksi, minulle tuli suuri halu jakaa tämä onnistumisen ilo muidenkin kanssa.

-M-