Löysin muutama kesä sitten äidin kotipaikalta vanhan, jo 70-luvulla puretun talon ikkunoita. Se oli paitsi äitini, myös hänen isänsä lapsuudenkoti. Onneksi mummo oli ukin kanssa raahannut näitä ikkunoita turvaan kun talo oli purettu. Siellä ne olivat säilyneet kuivassa odottamassa pelastajaansa.
Ensin merkkasin ikkunalasit ja kehykset, koska ajatuksena oli tehdä yhdestä ikkunasta valokuvakehys ja siihen lasiksi tietysti tuota vanhaa ikkunalasia. Merkkasin lasit molemmista pienemmistä kehyksistä ja tein valokuvakehyksen siitä, josta sain lasit ehjänä pois.
Ensin täytyi siis
irrottaa kitit, jotta saan lasit irti. Se oli todella ärsyttävää,
sillä kitti oli paikkapaikoin edelleen todella tivakkaa tavaraa. Ja
työkalun lipsahdus rikkoi helposti lasin tai sormen... Sitten alkoi
hiomisurakka. Kaikki hilseillyt maali piti saada pois ja tuo karmin
hieno uurre oli tarkkaa työtä. Kahdessa kehyksessä oli kiinni
ikkunapaperia, jotka piti irroittaa. Kun
hiomisurakka oli tehty, maalasin karmit ensin tartuntapohjamaalilla
ja sitten vielä kolmeen kertaan Tikkurilan Empire-kalustemaalilla,
sävyllä Lumikko S503.
Peilit kiinnitin
naulaamalla rimat niiden taakse. Porasin rimoihin pienet reijät
naulaamisen helpottamiseksi. Naulatessa kannattaa laittaa esim. sanomalehti peilin
päälle, jotta vasaran raapaisut eivät jätä jälkeä peilin
taakse ja siten viirua peilikuvaan.
 |
| Tässä kaikki kolme karmia maalattuna |
Näihin meni monta ja
monta työtuntia, mutta mikäs oli kesälomalaisen maisemakonttorissa
työskennellessä! Nämä ovat mielestäni todella ihania ja kun
niillä on vielä niin läheinen historiakin!
Näitä kehyksiä on
vielä pari odottamassa vuoroaan ja lisäksi yksi vähän huonomman
arvan saanut, todella kaunis 7-ruutuinen ikkuna odottaa vähän
isompaa remonttia. Jospa minä joskus niiden kimppuun ehtisin.
Minulla on varmaan liikaa haaveita ja liian vähän aikaa niiden
toteuttamiseen.
-Ansku-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!